Taivasta maan päällä

Taivasta maan päällä

Viime kesänä pääsin pitkän odotuksen jälkeen jäseneksi suuresti arvostamaani Pappakerhoon. Vanhin poikani ja ihana vaimonsa saivat esikoisensa. Isovanhemmuus sumentaa ihmisen päätä tunnetusti vielä enemmän kuin vanhemmuus. Silti sanon: tätä tulokasta katsellessa tuli tunne siitä, että hänen mukanaan tuli pala taivasta maan päälle. Sellainen valo ja energia joka vastasyntyneestä huokuu, ja sellainen rakkaus jonka hän onnistuu ihmisissä synnyttämään kertoo siitä, että hän tuo elämän alkulähteen lähelle meitä kaikkia. Sen verran energisoiduimme lapsen äidin puoleisen vaarikollegan kanssa, että otimme pois lähtiessä aikamoisen kyynärsauvoillakoikkelehtimiskilpailun naistenklinikan pitkällä käytävällä. (Olin saanut metsätöissä rasitusvamman, ja kollega oli lyönyt kirveellä sääriluunsa poikki.) Vastaan tulevat hoitajat näyttivät jossain määrin järkyttyneiltä, vaikka he lienevät tottuneita monenlaiseen höperyyteen.

Samantapainen kokemus valtasi mieleni, kun olin jokin aika sitten kotiseurakuntani Jumalanpalveluksessa, jossa oli poikkeuksellisen paljon lapsia paikalla. Lapsikuoro esiintyi, nähkääs. Kirkkoomme Kannelmäkeen on viisaasti rakennettu lapsille olopaikka, jossa on leluja, tyynyjä, pehmeä alusta ym. Lasten ilo, energisyys, ennakkoluulottomuus ja levottomuuskin, toi taas saman kokemuksen kuin naistenklinikalla. Heissä oli itse taivas paikalla. Lapset toivat minulle erään voimakkaimmista kokemuksista Jumalan läsnäolosta, joita olen koko ikänäni kirkossa kokenut.

Tiedän, että joitakin häiritsee lasten kirkossa aikaansaama levottomuus. Ymmärrän kyllä, että joskus Pyhän kohtaaminen vaatii rauhaa, keskittymistä ja hiljaisuutta. Toivottavasti jokaisella on mahdollisuus saada sitäkin osakseen tarvitsemansa määrä. Se on yksi ulottuvuus Jumalan etsinnässä. Se ei ole kuitenkaan ainoa.

Joskus pienten lasten vanhemmat jättävät menemättä kirkkoon, kun ajattelevat, että heidän lapsensa häiritsevät toisten hiljentymistä. Heidän on kuitenkin hyvä tietää, että siellä on meitäkin, pappoja ja mammoja, joille lapset vain vahvistavat kokemusta Jumalan läsnäolosta.

Tero Pulkkinen, pastori, perheterapeutti, ukki