"Onko Jumalaa olemassa?"
Tuota kysymystä minulta on kysynyt useampi tyttö ja poika vuosien varrella.
Olimme juuri matkanneet pääsiäistä edeltävän viikon teemoissa ja päässet pääsiäisaamuun ja enkelin ilmoittamaan ilosanomaan.
Kysyin: "Haluatko kysyä jotakin mikä jäi mietityttämään?"
Jälleen lattialla istuva lapsi kysyi tuon ikuisen kysymyksen.
"Onko Jumalaa olemassa?"
Joka kerta tuo kysymys säväyttää ja nostaa hien kämmeniin ja sykkeen korkeammalle. On pakko olla hetki hiljaa ja hengittää kerran tai pari.
Mitäpä tuohon kysymykseen osaisi vastata.
Voisin vastata: "Kyllä, kyllä Jumala on olemassa."
tai
"Mitä sinä ajattelet? Onko Jumalaa olemassa?"
tai ehkä näin:
"Ehkä. On mahdollista, että Jumala on olemassa.
Vastaus riippuu niin paljon vastaajasta ja tilanteesta.
Taisin itse sanoa sillä kertaa jotain tämän tapaista.
"Monet uskovat Jumalan olevan olemassa. Minä itse haluan uskoa, että niin on."
Lapsi hyväksyi vastauksen ja esitti hetken päästä taasen uuden kysymyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti