maanantai 3. kesäkuuta 2013

Mitä ovat nämä pienet linnut, jotka purevat?

Olen saanut kasvaa maaseudulla neljän vuoden ikäisestä. Huippukohtia oli, kun "sai" rauhassa leikkiä metsuria lähimetsikössä, hakata halkoja autotallissa ja kiipeillä puissa. Metsässä nuotion pitäminen oli kiellettyä, ja onneksi jäimme siitä kiinni ennenkuin tuli levisi katajasta suurempiin puihin.
Jälkikäteen näitä on helppo kauhistella, mutta jotenkin olen tosi kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa luonnon keskellä.

Viime viikonloppuna kävin lasten kanssa maalla. Kaupunkilaislapset, jotka eivät ole tottuneet hyttysiin, saavat maalla käydessään niistä aivan järkyttävän kokoisia patteja.
Kun he huusivat kovaan ääneen hyttysille "HUS!" ja "GRRR!", tuli mieleen elävästi vanha kummelisketsi, jossa ihmeteltiin pieniä lintuja, jotka puree (löytyisiköhän youtubesta?).
Ajoittaisessa koomisuudessaan lapset olivat kuitenkin hyvin kartalla ja kiinnostuneita kaikesta pörisevästä ja surisevasta.

Jokin minussa sykähti kun näin, miten innoissaan he olivat, kun pääsivät pihalle tekemään tuttavuutta alpakoiden kanssa, heittämään talviturkkia järviveteen, upottamaan varpaansa soiseen sammaleen tai lämmittämään saunaa.

Lapsi, ainakaan nelivuotias, ei tunne olevansa erityisen kaupunkilainen tai maalainen. Ainakaan ilman erityistä kasvattamista jompaan kumpaan suuntaan.

Kuinkahan sitä osaisi autottomana kaupunkilaisena antaa arjen keskellä lapsille vahvan kontaktin luontoon?


TMKJEU*#18: "Paras hetki kaivaa tikkua kolmevuotiaan lapsen kädestä, on silloin, kun tämä nukkuu."
*Tuu-Meille-Katsomaan-Jos-Et-Usko 

Ei kommentteja: