Olen viime päivinä huomannut, että meillä on kasvamassa riiviöpikkuveli. Hän tarkkailee, hyökkää ja iskee. Sellainen hekotteleva tahtojäbä.
En olisi uskonut, että jo viisikuinen haluaa leikkiä juuri samalla lelulla siskon kanssa.
Useamman kerran päivässä kuuluu huuto: "Vepa, ei saa! Äitiii, Vepa otti kädestä!" Minä sitten naureskelen paidankaulukseeni ja menen selvittelemään tilannetta.
Sisko sanoo jo itsekin, että Vepa ei ymmärrä, se on niin pieni. Ja tottahan se on. Mutta ei minusta isommankaan tarvitse aina olla se, joka antaa periksi ja ymmärtää - etenkään kaksivuotiaan.
Mielenkiintoista nähdä, miten sisarussuhde kehittyy, kun pienempi oppii uusia taitoja: liikkumista, tarttumista ja myöhemmin vielä puhumista. Nyt vielä sisarukset ovat toistensa viimeinen tuki ja turva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti